Piha

Tässä muutama kuva pihasta lauhan talven kunniaksi.

Omenapuiden alla on pöytä ja tuolit. Kesäisin myös kaasugilli on tämän tarassin kupeessa.

Vanha valettu vesiallas pihassamme oli täytetty maa-aineksella ja romulla. Entisöimme ja uusimme altaan, jotta toimettomuus ei pääsisi valtaamaan tulevinakaan kesinä. Lähistöllä pesivät linnut ja sepelkyyhkyt pitävät sitä juoma- ja kylpyaltaana. Altaan sydänmuoto innostaa niitä keväisin muös kosiokukerrukseen. Keväisin allas on tyhjenettävä koivun lehdistä ja oksista.

toi

Perimätiedon mukaan talomme on kylän kokeimmalla kohdalla, kallion päällä. Niinpä tontilla on yli metrin korkeusero. Pihaa uusiessamme hyödynsimme korkeuseron pengerryksellä. Hiukan salaojituksessa saatuja graniittilohkareita tukemaan pengerrystä ja niin syntyi mainio ympäristö hopeahärkin, kurjenpolven, sammalleimun, juhannusruusun ja pesäkuusen kasvualustaksi.

Terassimme kaiteita kiertää tämä eksoottinen, tyttären lahjoittama köynnös.

Tuija-aita tontillamme on ollut melko pitkään; mahdollisesti jo pihan perustamisesta saakka. Vaikka jouduimmekin uusimaan osan tontin ja kadun välissä olevasta aidasta, on tuija mitä mainioin aitakasvi juuri tähän paikkaan. Se on sekä peittävä että siisti kesät talvet ainakin, jos sitä muistaa leikata säännöllisesti. Jopa vanhettuneen aidan saa monesti leikkauksella uusiutumaan. Tietenkin leikkaamisessa on huomioitava, että on leikaamassa tuija-aitaa.

Olemme istuttaneet pihallemme melkoaisen määän taimia. Niitä harvoja, jotka eivät ole menestyneet, on tässä vielä kukkiva edelweiss.

Syyshortensiat on istutettu vähän liian kuivaan paikkaan. Ne eivät ole kovin vehmaita, mutta sitäkin kauniinpia.

Nouseva kesäaamun aurinko ja omenapuiden takana naapuritalo.

Havupensaat ja -puut ovat vihreitä ympäri vuoden ja virkistävät maisemaa lehdettömän syksyn ja talven pimeillä.

Sammalleimu kukkii.

Jotkut pihan syreeneistä siirrettiin tontin laidalta toiselle. Niitä on sekä valkoisia että liloja.

Pihan vanhat omenapuut jaksavat innostua kesästä joka kerta. Ja omenoita tulee myös. Vanhan pihan kaunistukset kannattaa hoitaa parhaitten ohjeiden ja sääntöjen mukaan.

Syyshortensia on saanut jo vähän väriä kukkiinsa.

Ja sitten omenat. Ei muuta kuin syömään.

Puutarhanhoidon harrastajaksi voi kutsua itseään, kun on saanut piha-altaassaan lumpeen kukkimaan

Kurttulehti muistelee ja maistelee. Kesäyön kastetta ja kiihkoa hämärässä.

Minulle syreeni on lapsuuden kotipihan kukka ja tuoksu. On jotenkin turvallista kun niitä on näin aikuisenakin pihassa.

Valkoiset jaloangervot.

Olohuoneen ikkunasta etelään

Piha oli peruskunnossa kun muutimme taloon. Toki perinnekasveja pihalta löytyi. Oli viisi isoa koivua. Viisi vanhaa omenapuuta. Noin kymmenen vuoden ikäinen tammi. Kadun puoleisella tontin rajalla tuija-aita ja pihan toisella laidalla vanhoja sireenipensaita ja jokunen spirea.

Koivuista yksi jouduttiin kaatamaan salaojan tieltä. Omenapuista kaksi tuli kaivinkoneen telomiksi ja jouduttiin kaatamaan (ns. ammattimiehiä, joita ei pitäisi päästää lähellekään vanhaa taloa tai pihalla kasvavia puita). Myös kauniit spireat ja sireenit luovat nyt pihalla leppoisaa, vanhanaikaista tunnelmaa.

Myös uutta pihassa on: paihakiveykset (vanhaa ja uutta betonikiveä ja vanhoja uudelleensijoitettuja liuskekiviä), nurmikko, havupuita 8, lehtipuita 11, uusittua tuija-aitaa 16 m, havupensaita n 30, lehtipensaita n 100 ja lukuisa joukko perennoja.

Terassi

Talomme terassi on parhaimmillaan kesäillä. Terassille voi astua suoraan olohuoneesta. Siellä on pöydät ruokailua ja kahvittelua varten. Se on päivällä viileä tiilikaton ansiosta ja illasta yöhön kivirakenteet luovuttavat terassin käyttäjille päivän aikana keräämäänsä lämpöä. Remontin alussa suunnittelimme terassin lasittamista, mutta luovuimme siitä, kun oivalsimme terassin sijaitsevan talon eteläpäädyssä ja muutoinkin tutustuimme vanhan talon luonteeseen.

Tyypillisestä rintamamiestalosta poiketen taloomme on jo alun alkaen suunniteltu ja rakennettu terassi. Tämä käy ilmi talon piirustuksista, jotka on laadittu 50-luvun alussa. Alkuperäinen terassi oli kuitenkin hiekalle rakennettu. Eli talon sokkelia ja isoja kiviä hyödyntäen terassia varten oli rakennettu vajaan metrin korkuinen, hiekalla täytetty lattia. Sitten laastilla ja pienemmillä kivillä reunat oikaistu, ja lopuksi terassin lattia ja sokkeli oli pinnoitettu liuskekivillä. Lisäksi terassin ympärille oli rakennettu kaunis kaide. Seitsemänkymmentäluvun jälkipuoliskolla terassia oli muutettu ja sen suojaksi oli rakennettu (kaupungilta hankitun rakennusluvan kanssa) kulmaraudoista ja "aaltopleksistä" katto ja seinät. Aiemmin avonaisen terassin vuotuinen käytettävyysaika piteni, mutta ulkonäkö kärsi.

Terassin päälle rakennettu "muovitus" päätettiin purkaa. Kun lisäksi salajoittamisen yhteydessä kävi selväksi, että terassi on uudelleenrakennettava joka tapauksessa, päätimme toteuttaa sen niin, että terassi kaivetaan auki kallioon saakka (talon antura on kallion päällä), muurataan ylös lämpöharkolla sokkelin yläreunaan (näin syntyi uutta kellari-/varastotilaa n. 20 m2). Muurauksen päälle valettiin betonilaatta terassin lattiaksi. Ja edelleen terassi sai tiilikaton. Terassin vanha kaide, joka jouduttin purkamisen yhteydessä irrottamaan, hiekkapuhallettiin vanhoista maaleista ja sinkitettiin ennenkuin se asennettiin tukemaan terassilla horjuvia. Terassin päällysteenä olleet liuskekivet irrotettiin ja käytettiin pihakiveyksiin.

Näkymä keittiöstä

Aamukahvipöydästämme näkymä on tällainen. Naapurin talo tien toisella puolella, ja omenapuut. Ovat olleet siellä jo hyvän aikaa ja tunnelma on ehtinyt lujittua vuosien varrella. Omenapuiden kukkiessa valkeus voittaa alaa.

Näkymä työhuoneesta

Näkymä makuuhuoneen tai oikeammin työhuoneen ikkunasta. Talossamme on paksut kiviseinät ja kiinteät "ikkunalaudat" on valettu "pesubetonista". Tämän makuu- tai työhuoneen ikkunalle ei kuitenkaa oltu valettu ikkunalautaa, joten se oli rakennettava. Tämän huoneen remontoiminen tarkotti:
- ilmastoinnin rakentamista (tuloilmakanava ja venttiili)
- sähköistys- ja tietoverkkotöitä
- katon ylitasoitusta ja maalausta
- rapattujen seinien kolojen tasoitusta ja maalausta
- ikkunalaudan rakentamista
- lattian parketin asentamista

Hedelmiä keittiön tasolla

Keittiö oli niitä ainoita huoneita, joita talon valmistumisen (1958) jälkeen oli remontoitu ja keittiön kaapit oli osittain uusittu. Eli paikallaan rakennettujen, kiinteiden ylä- ja alakaappien tilalle oli hankittu kalusteet, jotka oli asennettu vähän löysästi ja joiden mitoitus ei ollut kaikilta osin keittiön mitoitukseen sopiva. Näiden jälkiasennettujen kaappien vaihtamisesta olimme vaimon kanssa alusta alkaen samaa mieltä.

Mutta keittiön alkuperäiset, paikalleen rakennetut, täyskorkeat ruokakaapit olivat täyttä asiaa. Päädyimme siihen, että keittiön uusimisen yhteydessä säilytetään ruokakaapit.

Keittiökaapit asennuksineen tilasimme suurelta keittiötoimittajalta(P), jonka toimitus viivästyi ja viivästyi, lopulta yli puoli vuotta sovitusta. Ja vaikka P koko ajan myönsi, että toimituksesta puuttuvat kaappien ovet, he uhkasivat uudelleen ja uudelleen, vähintään kaksi kertaa kuukaudessa myös perintätoimilla. Eli tarpeeton, kallis ja typerä kauppa ja kokemus.

Eteisestä keittiöön tultaessa

Valetusta välipohjasta johtuen eteiseen, WC:hen ja keittiöön oli helppo valita lattiamateriaaliksi reilun kokoinen laatta. Muihin tämän kerroksen lattioihin tuli parketti.